Kurkistus kulissien taakse, osa I

Josen meze - Libanonin herkut

on pian hyppysissämme!

Kurkataan sitä odotellessa kirjamme kulisseihin.

Urakka alkoi loppuvuonna 2012.

Ensimmäisen kolmiviikkoisen reissumme heitimme Lähi-itään
kesä–heinäkuiden taitteessa 2013.
 Juhannusaattona skoolattiin syntymäpäiviään viettäneelle Joselle.

Syytä juhlaan oli tuplasti, sillä Josesta oli juuri tullut eno. 

Meillä oli ilo osallistua pienen punahiuksisen Andrew'n ristiäisiin.

 Robert ja Katja olivat Libanonissa ensimmäistä kertaa. 

Varsinaisia kulttuurishokkeja ei koettu, vaikka elämänmeno toki poikkeaakin täkäläisestä. Päällimmäisenä molemmille jäi mieleen paikallisten ystävällisyys.

Arabiaa osaava Jose toimi luonnollisesti tulkkina,

mutta libanonilaisten vieraanvaraisuus välittyi ilman yhteistä kieltäkin. 

Painoimme todella pitkää päivää. 

Tiimimme tinkimättömyydestä kielivät lyhyiksi jääneet yöunet 

 sekä lukemattomat reissukilometrit.

Matkasimme maata ristiin rastiin.

Vaikka Libanon on hädin tuskin Uudenmaan läänin kokoinen,

saatoimme taittaa matkaa kaupungista toiseen
kuoppaisilla teillä aamuvarhaisesta iltapäivään.

Tohtoriakin tarvittiin.

Rantakuvauksissa hennoin suojakertoimin 

varustautunut Katja poltti nahkansa pahasti. 

Kesäkuukausina Libanon on todella kuuma! 

Lukemat lämpömittarissa lähentelevät neljääkymmentä, 

eikä Pohjolan hipiällä varustettu valkonaama pärjää paahteessa 

ilman asianmukaisia aurinkorasvoja sekä nesteytystä.

Vuotta myöhemmin suuntasimme takaisin lumoavaan Libanoniin uudestaan.

Siitä lisää myöhemmässä postauksessa...